Usein kysyttyä
Tietoa hautauksesta ja hautajaisista
Minne saa haudata? Miten hautajaisissa toimitaan? Tällä sivulla vastaamme yleisimpiin mieleen nouseviin kysymyksiin, kun läheinen on kuollut.
Kysymykset ja vastaukset
Hautajaiset ja hautaaminen
Tällä sivulla on vastauksia usein esille nouseviin kysymyksiin hautajaisten järjestämisestä ja niihin osallistumisesta sekä erilaisista hautausvaihtoehdoista.
Katso myös sivumme Läheisen kuolema, jos hoidat edesmenneen läheisesi asioita.
Mikä on hautauslupa?
Hautauslupa on lääkärin allekirjoittama todistus siitä, että vainajan saa haudata. Hautaustoimisto hankkii hautausluvan, mikäli omaisille ei ole sitä annettu esimerkiksi hoivakodista. Kuolintodistusta hautaustoimisto ei tarvitse.
Hautajaisten valmistelu voidaan aloittaa, vaikka hautauslupaa ei vielä olisi kirjoitettu. Vainajaa ei kuitenkaan saa haudata tai tuhkata, ennen kuin lupa on saatu.
Hautauslupa-lomakkeessa kysytään, onko vainajalta poistettu sähköiset laitteet. Mikäli vainaja tuhkataan, on erityisen tärkeää, että lääkäri on poistanut sydämentahdistimen. Tämän vuoksi kysymme, oliko läheisellänne tahdistinta.
Miten järjestän hautajaiset?
Hautajaisiin kuuluu perinteisesti kaksi tilaisuutta: siunaus- tai tunnukseton jäähyväistilaisuus, jossa jätetään jäähyväiset edesmenneelle. Tämän jälkeen yleensä siirrytään vielä muistelemaan läheistä muistotilaisuuteen.
Koska moni ei enää ole seurakunnan jäsen, on suoratuhkaus yleistynyt. Se tarkoittaa, että vainaja kuljetetaan sairaalasta suoraan krematorioon. Tällöin muistotilaisuuden ajankohta ei ole sidottu siunaus- tai jäähyväistilaisuuden ajankohtaan.
Mikäli vainaja tuhkataan, on omaisilla tiedossa vielä uurnanlasku tai tuhkan sirottelu. Tämä tilaisuus järjestetään yleensä vain lähimpien kesken.
Tässä lyhyt ohje hautajaisjärjestelyihin:
1. Aloita selvittämällä vainajan lähipiirille sopivat hautajaispäivät. On hyvä olla useampia vaihtoehtoja ajankohdista, 2–4 viikon päähän, sillä erityisesti kappelit ovat usein varattuja perjantaisin ja lauantaisin.
2. Listaa läheiset ja kutsuttavat vieraat – kuinka paljon osallistujia olisi? Henkilömäärä voi vaikuttaa kappelitilan varaukseen, ja erityisesti sillä on merkitystä muistotilaisuuspaikan valinnassa.
3. Ota yhteyttä hautaustoimistoon. Tarvitset ainakin edesmenneen läheisesi kuljetuksiin ja arkun hankkimiseen hautaustoimiston apua. Hautaustoimisto Kaihon verkkosivuilta näkee arkku- ym. tuotevalikoimaa.
4. Voit itse varata seurakunnalta siunausajan tai antaa sen hautaustoimiston tehtäväksi. Siunausajankohdan valinnassa on hyvä muistaa myös muistotilaisuuspaikkojen saatavuus.
5. Päätä, miten haluatte hoitaa muistotilaisuuden tarjoilut: hoidatteko itse, tilataanko pitopalvelu vai menettekö ravintolaan. Hautaustoimisto Kaiholta saa tietoa palveluntarjoajista.
6. Miten musiikki hoituu, erityisesti tunnuksettomassa jäähyväistilaisuudessa? Halutaanko laulajaa tai puhujaa?
7. Kun hautajaisten ajankohta on selvillä, kutsu vieraat ja pyydä heitä vahvistamaan osallistumisensa.
Autamme Hautauspalvelu Kaihossa kaikkien varausten tekemisessä ja hautajaisjärjestelyissä.
Lisää tietoa hautajaisten järjestäjille SHT-tukun Hyvät hautajaiset -sivustolla.
Mitä asioita hautaustahto sisältää?
Hautaustahto on vapaamuotoinen asiakirja, johon kirjataan ylös omia toiveita hautaustavasta ja -paikasta sekä vaikkapa hautajaisten ohjelmasta. Se on edesmenneen ohje omaisille, kun he järjestävät hautajaisia.
Hautaustahdossa voit kertoa esimerkiksi:
– kenen toivon hoitavan hautajaisjärjestelyni?
– haluanko arkkuhautauksen vai tuhkauksen?
– mihin haluan tulla haudatuksi?
– millainen arkku, uurna?
– keitä hautajaisiini kutsutaan?
– ystävieni yhteystiedot
Erityisesti silloin, kun läheisten kanssa on vaikea ottaa kuolemaan liittyviä asioita puheeksi, on hyvä kirjata ylös toiveitaan. Hautaustahto kannattaa laittaa talteen muiden tärkeiden asiakirjojen joukkoon, jotta se aikanaan löytyy helposti.
Hautauspalvelu Kaihosta saa hakea maksutta Hautaustahtoni-vihkosen.
Kirkkoon kuulumattoman hautajaiset?
Usein puhutaan jäähyväis- tai saattotilaisuudesta, kun edesmennyt halutaan hyvästellä viimeiselle matkalleen ilman uskonnollista seremoniaa; siunausta. Käytössä ovat myös termit siviili- tai tunnuksettomat hautajaiset.
Seurakuntien kirkkoja ja kappeleita vastaavia tunnuksettomia tiloja on vielä vähän tarjolla jäähyväistilaisuuksiin. Krematoriosäätiön kappelissa Helsingin Hietaniemessä tilavuokraan kuuluu kanttorin palvelu. Myös sairaaloiden kappeleissa voi lähimpien kesken kokoontua arkun äärelle jättämään edesmenneelle jäähyväiset.
Muistotilaisuus voidaan joka tapauksessa järjestää, vaikka jäähyväistilaisuutta ei olisikaan.
Suoratuhkaus tarkoittaa, että vainaja kuljetetaan arkussa sairaalasta suoraan krematorioon.
Kirkkoon kuulumaton voidaan omaisten pyynnöstä siunata, jos tiedetään, että siunaaminen ei loukkaa vainajan vakaumusta. Espoossa päivystävä pappi varmistaa asian omaisilta, jonka jälkeen siunauspaikan ja -ajan varauksissa voidaan edetä.
Pääkaupunkiseudulla seurakunnat suhtautuvat vaihtelevasti tilojensa käyttöön tunnuksettomien hautajaisten kohdalla. Espoossa seurakunta luovuttaa tilojaan käyttöön vain, jos vainaja siunataan. Seurakunnat perivät tilojensa käytöstä vuokran, jos vainaja ei kuulunut kristilliseen seurakuntaan. Jos tunnukseton jäähyväistilaisuus järjestetään seurakunnan tiloissa, on itse vastuussa musiikista, sillä kanttorin palvelut eivät ole käytettävissä.
Tunnuksettomiinkin tilaisuuksiin on saatavilla ammattipuhujia. Puhuja käy omaisen kanssa kasvotusten tai etäyhteydellä keskustelun, jonka pohjalta hän sitten valmistelee puheen. Monet puhujat voivat myös toimia tilaisuuden juontajana, mikä helpottaa omaisten taakkaa. Hautauspalvelu Kaihon kautta on saatavilla asiaan omistautuneita ammattipuhujia sekä muusikoita.
Kuka järjestää ja maksaa hautajaiset?
Hautajaisten järjestelyvastuu on lähimmillä omaisilla, kuten puolisolla, samassa taloudessa asuvilla läheisillä, vanhemmilla, sisaruksilla tai vainajan lapsilla. Joskus läheiset ystävät haluavat järjestää hautajaiset, mikäli vainajalla ei ollut omaisia.
Hautajaiset maksetaan periaatteessa vainajan varoista. Mikäli vainajan pankkitilillä on varoja, omainen voi sopia pankin kanssa, että hautajaiskuluihin liittyvät laskut maksetaan vainajan tililtä.
Hautauspalvelun laskusta on viime kädessä vastuussa tilaaja. Tämän vuoksi tarkistamme laskutusmyynnissä tilaajan luottotiedot.
Mikäli vainaja on täysin varaton, eivätkä omaiset ole valmiita maksamaan hautajaiskuluja, voi kääntyä hyvinvointialueen sosiaalitoimen puoleen.
Kohtuulliset hautajaiskulut ovat vähennyskelpoisia perunkirjoituksessa. Toisin sanoen, hautajais- ja hautauskulut vähentävät verotettavan perinnön määrää, jolloin perintöveroa voi tulla vähemmän maksettavaksi.
Mitä hautaustoimistossa tehdään?
Hautaustoimistossa autetaan omaisia hautajaisten järjestämisessä. Siellä valitaan arkku, kukat, vainajan vaatetus sekä tarvittaessa uurna.
Hautauspalvelu järjestää vainajan kuljetukset, arkkuun pukemisen sekä huolehtii tarpeellisista asiakirjoista. Se tekee varaukset siunaus- tai jäähyväistilaisuudesta, tuhkauksesta ja hautauksesta – elleivät omaiset ole niitä jo varanneet. Toimisto huolehtii tarvittaessa myös muistotilaisuuspaikan ja pitopalvelun järjestymisestä.
Mikäli tilaisuuksiin halutaan musiikkiesityksiä, valokuvaaja tai puhuja, Hautauspalvelu Kaiho auttaa esiintyjien ja kuvaajan hankkimisessa. Arkkuhautauksiin järjestyy kauttamme kantajia. Myös käsiohjelmia on saatavilla.
Hautaustoimiston tehtävä on muistuttaa omaisia perunkirjoituksen hoitamisesta ajallaan. Lisäksi otetaan esille kysymys hautakivestä: tarvitaanko uutta kiveä tai nimilaattaa, vai mahtuuko vanhaan kiveen kaiverrus? Hautakivestä kysytään, sillä muistomerkin hankinta kannattaa hoitaa ennen perunkirjoitusta, jotta sen kulu saadaan mukaan perukirjaan.
Läheisen kuolema tarkoittaa monen asian hoitamista ja päätösten tekemistä. Hautaustoimistosta saa tietoa erilaisista mahdollisuuksista ja apua hautajaisjärjestelyihin sekä perunkirjoitukseen.
Hautajaisetiketti siunaustilaisuudessa?
Tule kappeliin tai kirkkoon hyvissä ajoin. Osallistujien toivotaan istuvan paikoillaan jo viittä minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Mikäli paikassa soitetaan siunauskelloja, ne alkavat soida tuolloin.
Jos arkulle laskettavat kukat ovat kääreissä, poista paperit ja muovit. Ulkovaatteet voi jättää naulakkoon tai ottaa ne mukaan penkille.
Tilaisuuden alkua odotellessa voi tervehtiä vainajan omaisia – tai esittää osanoton vasta muistotilaisuudessa. Muiden vieraiden kanssa on tapana puhua hillitysti.
Edesmenneen lähimmät omaiset istuvat oikeanpuoleiseen (takaa alttarille katsottuna) etupenkkiin ja sukulaiset heidän taakseen. Ennen oli tapana, että vasempaan etupenkkiin asettuivat edesmenneen lesken lähisukulaiset. Vasemmalle puolelle ovat perinteisesti istuneet myös vainajan ystävät ja tuttavat sekä virallisten lähetystöjen, kuten työpaikan, edustajat.
Nykyisin, kun hautajaisia vietetään usein vain lähimpien kesken tai saattoväkeä ei ole paljon, toivotaan, että osallistujat tulisivat lähelle arkkua. Oikeanpuoleinen etupenkki on yhä hyvä varata lähiomaisille, mutta muuten istumapaikoilla ei ole niinkään merkitystä.
Siunaustilaisuus alkaa yleensä urkurin alkusoitolla. Kukkatervehdykset lasketaan evankelis-luterilaisessa seremoniassa tätä nykyä useimmiten jo tilaisuuden alkupuolella, ennen siunausta.
Ensimmäisenä kukkatervehdyksensä vie leski tai muut läheiset omaiset, ja tämän jälkeen muut sukulaiset. Arkun sivuilla on telineet, joille kukat lasketaan. Jos tiedossa on, että irtokukkia tulee paljon, arkun luona voi olla niitä varten maljakot.
Erityisesti jos saattoväkeä on paljon, kannattaa etukäteen sopia kokoonpanoista, joilla arkun luona käydään. Esimerkiksi vainajan aikuiset lapset perheineen voivat mennä arkun luo joko erikseen perheittäin tai kaikki perheet yhtä aikaa.
Edesmenneen arkun äärellä on tapana hiljentyä hetki, sitten lukea muistovärssy tai lausua joitakin sanoja, kuten ”Kiitos Kalle kaikesta yhdessä koetusta, kaivaten Jenni”. Jos ei halua, tai pysty sanomaan mitään, voi nyökätä arkkua kohti ja sen jälkeen laskea kukat. Ennen poistumista omalle paikalle nyökätään lähiomaisille osanoton merkiksi.
Tilaisuus päättyy kanttorin soittamaan loppumusiikkiin. Mikäli arkku kannetaan ulos, tilaisuuden lopussa pappi tai suntio pyytää kantajat arkun luo. Kantajat ovat hetken hiljaa arkkuun päin, jonka jälkeen he tarttuvat kantokahvoihin tai -liinoihin. Arkun perään saattueeseen liittyvät ensin lähimmät omaiset ja sen jälkeen muut hautajaisvieraat.
Jos arkku haudataan maahan, kukin ottaa kukkansa mukaan haudalle laskettavaksi. Tarvittaessa tilaisuuden järjestäjän on hyvä kertoa muille osallistujille, miten kukkien kanssa toimitaan.
Kun arkku on laskettu hautaan tai viety autoon – tai siunaustilaisuuden päätteeksi, jos arkku jää alttarille – joku omaisista voi vielä kutsua vieraat muistotilaisuuteen. Kehotus auttaa osallistujia siirtymään tilanteesta toiseen.
Jos olet saanut kutsun hautajaisiin, muistathan ajoissa ilmoittaa kutsujalle, voitko osallistua.
Tietoa eri uskontokuntien hautajaisetiketistä Mortaali.fi-sivustolla.
Yksi ruusu vai kukkalaite?
Kukat ovat tapa hyvästellä läheinen viimeiselle matkalleen, ja kukilla voi olla hyvin suuri merkitys antajalleen. Vaikka yhdellä kukalla muistaminen on yleistynyt, haluaa yhä moni muistaa rakkaitaan suruvihkolla, -kimpulla tai seppeleellä.
Kun vainaja tuhkataan, nousee usein kysymys kukkien kohtalosta siunaustilaisuuden jälkeen. Kirkot ja kappelit eivät pääsääntöisesti säilytä kukkia siunaus- tai jäähyväistilaisuuden jälkeen. Mikäli omaiset eivät ota kukkia mukaansa, ne yleensä hävitetään.
Jos vainajan tuleva hauta on siunauspaikan lähellä, voivat omaiset viedä kukat haudalle tai tilata niille kuljetuksen. Joidenkin kappeleiden lähellä on muistelupaikka, johon kukkia voi jättää. Mutta myös muistotilaisuuteen voi ottaa kukkia mukaan.
Mikäli vainajan toiveena oli, että kukin tuo vain yhden kukan, on tästä hyvä mainita vieraille heitä kutsuttaessa. Voidaan myös sopia, että saattoväki laskee irtokukat arkun luo maljakkoon. Siitä ne on mahdollista ottaa mukaan muistotilaisuuteen ja laittaa siellä maljakkoon.
Hautauspalvelu Kaihon kautta saatte tilattua mieleiset kukat läheisenne muistamiseksi.
Mitä suoratuhkaus tarkoittaa?
Suoratuhkauksesta puhutaan, kun vainaja tuhkataan ilman sitä edeltävää siunaus- tai jäähyväistilaisuutta.
Seurakunnan jäsenten kohdalla kirkko pyrkii siunaamaan vainajan ennen hautausta tai tuhkausta. Mikäli siunaustilaisuutta ei haluta, on mahdollista, että vainaja siunataan hiljaisuudessa eli ilman omaisia. Tähän kuitenkin tarvitaan seurakunnalta lupa.
On myös mahdollista siunata vainaja uurnassa, eli kun hänet on ensin tuhkattu. Tämä saattaa edellyttää luvan pyytämistä seurakunnasta; käytäntö vaihtelee seurakunnittain. Hautauspalvelu Kaiho auttaa omaisia näissä kysymyksissä.
Arkkuhautaus tai tuhkaus?
”Miten läheisenne toivoi tulevansa haudatuksi?”, on ensimmäisiä kysymyksiä, joita hautaustoimistossa esitetään omaisille. Uskonnollinen vakaumus voi ohjata valintaa arkkuhautauksen ja tuhkauksen välillä.
Usein perheillä voi olla niin sanottu sukuhauta, johon vainaja halutaan haudattavan. Seurakunnan hautatoimistosta varmistetaan, että hautaan mahtuu – erityisesti kun kyse on arkkuhautauksesta – ja että vainajan saa haudata kyseiseen hautaan eli hautaoikeus toteutuu.
Uusia arkkuhautoja ei ole saatavilla kaikilla hautausmailla.
Arkkuhautauksessa tarvitaan yleensä kuusi kantajaa. Mikäli vainaja on suurikokoinen, voi kahdeksan kantajaa olla tarpeen. Myös naiset toimivat nykyisin arkunkantajina.
Mikäli omasta takaa ei löydy riittävästi kantajia, Hautauspalvelu Kaiho voi järjestää heitä.
Tuhkaus tarjoaa enemmän mahdollisuuksia hautauksen suhteen. Tuhkat voidaan haudata tai sirotella hautausmaalle, mereen, järveen tai maalle – vesialueen tai maanomistajan luvalla. Tuhkaa ei Suomessa saa jakaa eli kaikki tuhkat on haudattava yhteen paikkaan.
Joskus omaisilla ei ole tietoa, miten heidän läheisensä olisi halunnut tulla haudatuksi. Sen vuoksi suosittelemme, että varsinkin iäkkäät ihmiset tekisivät vapaamuotoisen hautaustahdon ohjeeksi omaisilleen. Hautaustahtoni-vihkosen saa maksutta hakea Hautauspalvelu Kaihosta.
Kenellä on hautaoikeus?
Hautaoikeudella tarkoitetaan oikeutta tulla haudatuksi tiettyyn hautausmaahan tai hautaan. Jokaisella meistä on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa evankelis-luterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän ylläpitämälle hautausmaalle.
Kysymys hautaoikeudesta nousee esille erityisesti vanhojen ns. sukuhautojen kohdalla. Oikeus tulla haudatuksi vanhaan hautaan on ensiksi siihen haudatun vainajan sukulaisilla suoraan alenevassa ja ylenevässä polvessa. Eli, hautaan saa haudata ensiksi kuolleen vainajat lapset, lapsenlapset, vanhemmat ja isovanhemmat – sekä heidän aviopuolisonsa. Edellyttäen tietysti, että haudassa on tilaa.
Mikäli suoraan alenevassa tai ylenevässä polvessa sukulaisia ei enää ole (tai hautaoikeuden haltijan suostumuksella), hautaan voidaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, ja näiden kaikkien aviopuolisot. Uuden kirkkolain mukaan 1.7.2023 jälkeen luovutetun haudan osalta hautaoikeus koskee myös avopuolisoa.
Seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautatoimisto vastaa kysymyksiin hautaoikeudesta. Jos vainajalla ei ole oikeutta tiettyyn hautaan, voidaan joutua pyytämään kirjallisia lupia niiltä henkilöiltä, joilla on oikeus kyseiseen hautaan.
Hautaoikeuden haltija on usein vainajan leski tai perillinen. Hän toimii yhteyshenkilönä seurakuntaan päin hautaa ja sen muistomerkkiä koskevissa asioissa. Lisäksi hän vastaa siitä, että hauta ei jää hoitamattomaksi.
Minne vainajan saa haudata?
Vainajan saa haudata arkussa seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle ja tuhkattuna myös muualle.
Vainajalla on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalle, vaikkei hän olisi ollut seurakunnan jäsen. Hautausmailta löytyy nykyisin myös tunnuksettomia hauta-alueita.
On myös mahdollista tulla haudatuksi kotikuntansa ulkopuoliselle hautausmaalle, esimerkiksi synnyinpaikkakunnalle. Tällöin asiasta on sovittava kyseisen seurakunnan kanssa. Mikäli toiveissa on tietty hauta, kuten suvun omistuksessa oleva hauta, on varmistettava hautaoikeus, eli vainajan oikeus tulla haudatuksi kyseiseen hautaan.
Oma kysymyksensä on, mahtuuko hautaan, jos kyse on arkussa hautaamisesta. Arkkuhaudoissa koskemattomuusaika on 20–30 vuotta, hautausmaasta riippuen. Samassa hautapaikassa voi kuitenkin olla vapaa hautasija käytettävissä, jos edellinen arkku on haudattu syvemmälle.
Arkkuhautoihin saa haudata myös uurnia. Seurakuntien hautatoimistot vastaavat kysymyksiin hautaoikeudesta ja siitä, onko tietyssä haudassa tilaa uudelle arkulle tai uurnalle.
Etukäteen ei voi varata hautaa itselleen tai läheiselleen. Sen sijaan voi ja kannattaa kertoa läheisilleen, miten ja minne toivoo tulevansa haudatuksi.
Tuhkaus tarjoaa lisää mahdollisuuksia hautapaikkojen suhteen, eli hautausmaiden ulkopuolella.
Aluehallintovirasto voi hakemuksesta myöntää luvan yksityisen haudan perustamiseen tietylle vainajalle, erityisestä syystä.
Minne tuhkat saa haudata tai sirotella?
Tuhkat saa haudata tai sirotella muuallekin kuin seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle, kunhan lupa-asiat ovat kunnossa.
Hautausmailla on yksityisten uurnahautojen lisäksi muistolehtoja ja sirottelualueita. Usein näillä paikoilla on yhteinen muistomerkki, johon voi hankkia nimilaatan vainajan muistoksi.
Uurnaa noudettaessa pitää krematoriolle ilmoittaa tuhkan tuleva sijoituspaikka. Krematoriot pitävät yllä rekisteriä tuhkan sijoitustavasta ja -paikasta.
Suomessa ei ole lupa jakaa tuhkaa, eli kaikki tuhka on haudattava tai siroteltava yhteen paikkaan.
Tuhkat saa haudata tai sirotella esimerkiksi mökille, kunhan tästä on esittää krematoriolle kirjallinen lupa. Lupaan vaaditaan kiinteistötunnus, omistajan yhteystiedot ja allekirjoitus.
Jos haluaisi laittaa omalle pihalleen muistomerkin, kuten kiveen nimilaatan, asia mutkistuu. Muistomerkki tekisi paikasta yksityisen haudan, ja siihen tarvitaan aluehallintoviraston lupa. Yksityinen hauta rajoittaa paikan maankäyttöä pitkäksi aikaa eteenpäin.
Järven tai meren ääressä sijaitsevilla kaupungeilla voi olla tietty paikka, jossa vesistöhautaus on sallittu ilman erillistä lupaa. Monilla järvialueilla vesialueen osuuskunta vastaa luvista.
Metsään sirottelu tai hautaaminen vaatii sekin luvan maanomistajalta. Metsähallitus antaa hakemusta vastaan suostumuksensa hallinnassaan olevilla alueilla etupäässä sirotteluun, ei hautaamiseen.
Tuhkat veteen – vesistöhautaus?
Vesistöhautauksesta puhutaan, kun vainajan tuhkat sirotellaan tai upotetaan uurnassa veteen. Upotusta varten valmistettu uurna vajoaa hitaasti vedessä ja hajoaa sitten pohjassa.
Hautauspalvelu Kaihon valikoimassa on sekä upotukseen että sirotteluun hyvin soveltuvia uurnia.
Minne tahansa meren äärellä tai järvellä tuhkia ei saa laskea: tarvitaan yleinen luvallinen paikka tai erillinen lupa vesialueen haltijalta, kuten vesiosakaskunnalta. Yleisillä paikoilla rannalla vain sirottelu voi olla sallittu.
Pääkaupunkiseudulla vesistöhautaukset ovat sallittuja – ilman erillistä lupaa – Helsingissä Abrahamin luodon ja Espoossa Käärmesaaren tuntumassa. Näihin paikkoihin tarvitaan venekyyti. Pääsääntöisesti merihautauksia tehdään toukokuusta syyskuuhun. Autamme tarvittaessa palveluntarjoajan löytämisessä.
Monet kaupungit ovat osoittaneet rannoiltaan sirottelupaikkoja. Myös pääkaupunkiseudulle on tulossa jalkaisin saavutettava sirottelupaikka: Helsinki alkaa syksyllä 2025 suunnitella esteetöntä sirottelupaikkaa Vanhankaupunginkoskelle.
Jos vesistöhautaus tehdään kaukana rannasta, voi veteen laskea kukkaseppeleen tai vaikkapa kukan terälehtiä. Tilaisuudessa voidaan soittaa musiikkia ja lausua esimerkiksi runo tai muuten muistella läheistä. Rannalle ei saa jättää kukkia, kynttilöitä tai muita muistoesineitä.
Mereen haudatuille on Espoossa, Gräsan hautausmaalla, metallisia ristejä, joihin on mahdollista saada muistolaatta espoolaisvainajan muistoksi.
Voidaanko pukea vainajalle hänen omat vaatteensa?
Kyllä, edesmenneelle läheiselle voidaan pukea hänen omat vaatteensa. Puemme vainajan sairaalan tiloissa, ennen kuin hänet siirretään sieltä eteenpäin. Sen vuoksi omaisten kannattaa toimittaa vaatteet hautaustoimistoon mahdollisimman pian.
Hinta omien vaatteiden pukemisesta on usein korkeampi kuin vainajille suunnitelluissa paidoissa. Hintaero selittyy sillä, että omien vaatteiden pukeminen vie enemmän aikaa.
Hautauspalvelu Kaihossa haluamme pukea arvostaen läheisenne – hänen viimeiselle matkalleen.
Miten suruliputus tehdään oikein?
Kun henkilö kuolee, on tapana suruliputuksella osoittaa kunnioitusta edesmennyttä kohtaan. Samalla suruliputus kertoo ulkopuolisille taloa kohdanneesta menetyksestä.
Suruliputus voidaan tehdä kahtena päivänä: ensinnäkin kuolinpäivänä tai kun tieto kuolemasta saadaan, ja toiseksi hautajaispäivänä. Liputuksessa noudatetaan tavanomaisia liputusaikoja. Jos liputus kuolinpäivänä jäisi lyhyeksi, voi sen tehdä sitä seuraavana päivänä. Pakko ei ole liputtaa sekä kuolin- että hautajaispäivänä.
Seurakunnat liputtavat omien käytäntöjensä mukaan siunaus- ja muistotilaisuuksien yhteydessä.
Kuolinpäivän liputuksessa Suomen lippu on niin sanotusti puolitangossa. Ensin lippu vedetään rauhallisesti ylös salkoon. Sitten se lasketaan kolmanneksen tangon mittaa alas niin, että lipun alareuna asettuu salon puoliväliin. Liputuksen päättyessä lippu nostetaan ensin ylös, ja vasta sen jälkeen lippu lasketaan alas.
Hautajaispäivän liputus eroaa kuolinpäivän liputuksesta: lippu on puolitangossa siunaus- tai jäähyväistilaisuuden ajan, mutta sen jälkeen se nostetaan ylös salkoon loppupäiväksi. Näin osoitetaan kunniaa vainajalle.
Laitetaanko kuolinilmoitusta?
Sanomalehtien kuolinilmoituksia käytetään yhä. Ilmoituksella voidaan tavoittaa myös niitä, jotka eivät kuuluneet edesmenneen lähipiiriin. Lisäksi netistä löytyy niin maksullisia kuin maksuttomia muistosivustoja.
Kuolinilmoitus julkaistaan lehdessä ennen hautajaisia, tai vielä useammin niiden jälkeen. Jos ilmoitus julkaistaan ennen hautajaisia, se voi samalla toimia kutsuna. Hautajaisten jälkeen julkaistavassa ilmoituksessa on puolestaan tapana kiittää osallistujia osanotosta.
Sanomalehteen tulevan kuolinilmoituksen voi nykyisin tehdä itse. Tiedot syötetään julkaisujärjestelmään, joka tarjoaa muun muassa erilaisia kokovaihtoehtoja ja kertoo hinnan. Ennen lopullista hyväksymistä vedoksen voi vielä lähettää muille läheisille katsottavaksi.
Netissä kuolinilmoituksia julkaisevilla sivustoilla on mahdollista liittää mukaan muistokirjoitus, ja julkaisun linkkiä voi sitten jakaa muillekin.
On hyvä tiedostaa, että tekijänoikeussäädökset koskevat runoja ja laulunsanoja, mikäli niitä haluaa käyttää.
Tekijänoikeudet kuolinilmoituksissa?
Kuolinilmoituksissa käytetään usein värssyä, muistolausetta tai runonpätkää. Perinteisten värssyjen kirjoittajasta ei yleensä ole tietoa, joten niitä voi käyttää tekijänoikeuksia miettimättä. Värssyjä saa muokata mieleisekseen.
Myös Raamatun lainauksia voidaan käyttää ilman erillistä lupaa. Perään merkitään katkelman lähde, esimerkiksi (Ps. 23:2).
Runojen ja laulunsanojen julkaisemiseen tarvitaan aina kirjoittajan tai hänen edustajansa lupa, ellei tekijän kuolemasta ole kulunut 70 vuotta. Tekijänoikeuskorvauksista vapaita ovat esimerkiksi Eino Leinon ja Saima Harmajan runot. Runoilijan nimi merkitään runon perään.
Kirjailijoita edustava tekijänoikeusjärjestö Sanasto myöntää lupia runojen ja tekstikatkelmien julkaisemiseen. Sanaston sivuilla on lista suomalaisista kirjailijoista ja runoilijoista, joita he edustavat. Maksullista lupaa haetaan Sanaston nettilomakkeella.
Lupa tarvitaan myös laulunsanojen käyttämiseen kuolinilmoituksissa. Lupaa pyydetään suoraan sanoittajalta tai tämän edustajalta, kuten perikunnalta. Jos kyseessä on kustannettu teos, luvan myöntää kustantaja. Oikean tahon tavoittaminen luvan saamiseen voi viedä aikaa.
Laulunsanojen yhteydessä pitää aina mainita sanoittajan nimi. Sanoituksia ei saa muuttaa ilman lupaa.