Muistovärssyt

Suruvärssy, muistolause vai runo?

Olemme koonneet kauneimmat muistovärssyt tälle sivulle. Valitse tarpeeseesi sopiva muistolause, suruvärssy, lainaus runosta tai Raamatusta.

Suruvärssyt ja muistolauseet

Koskettava muistovärssy suruun

Muisto- eli suruvärssyt, runot ja laulujen sanat voivat auttaa meitä surussa sanoittamaan tunteitamme. Suruvärssyjä käytetään kuolinilmoitusten lisäksi surunvalittelujen yhteydessä korteissa ja adresseissa. Lisäksi niitä luetaan siunaus- tai jäähyväistilaisuuksissa, kun kukkia lasketaan arkun tai uurnan luo.

Muistovärssyjen muokkaaminen on sallittua; niissä tekijä on tuntematon. Sen sijaan runoja ei ole lupa muokata, ja tekijän nimi on mainittava.

Lue, miten tekijänoikeudet rajoittavat runojen ja laulunsanojen käyttämistä kuolinilmoituksissa:

Kuolinilmoituksissa käytetään usein värssyä, muistolausetta tai runonpätkää. Perinteisten värssyjen kirjoittajasta ei yleensä ole tietoa, joten niitä voi käyttää tekijänoikeuksia miettimättä. Värssyjä saa muokata mieleisekseen.

Myös Raamatun lainauksia voidaan käyttää ilman erillistä lupaa. Perään merkitään katkelman lähde, esimerkiksi (Ps. 23:2).

Runojen ja laulunsanojen julkaisemiseen tarvitaan aina kirjoittajan tai hänen edustajansa lupa, ellei tekijän kuolemasta ole kulunut 70 vuotta. Tekijänoikeuskorvauksista vapaita ovat esimerkiksi Eino Leinon ja Saima Harmajan runot. Runoilijan nimi merkitään runon perään.

Kirjailijoita edustava tekijänoikeusjärjestö Sanasto myöntää lupia runojen ja tekstikatkelmien julkaisemiseen. Sanaston sivuilla on lista suomalaisista kirjailijoista ja runoilijoista, joita he edustavat. Maksullista lupaa haetaan Sanaston nettilomakkeella.

Lupa tarvitaan myös laulunsanojen käyttämiseen kuolinilmoituksissa. Lupaa pyydetään suoraan sanoittajalta tai tämän edustajalta, kuten perikunnalta. Jos kyseessä on kustannettu teos, luvan myöntää kustantaja. Oikean tahon tavoittaminen luvan saamiseen voi viedä aikaa.

Laulunsanojen yhteydessä pitää aina mainita sanoittajan nimi. Sanoituksia ei saa muuttaa ilman lupaa.

Muistolauseita

  • Rakkaudella / kiitollisuudella / kaipauksella sinua x muistaen
  • Kaikesta kiittäen
  • Lämmöllä muistaen
  • Suurella rakkaudella
  • Lepää rauhassa
  • Jäämme kaipaamaan sinua
  • Muistosi säilyy aina
  • Jäähyväistervehdys hyvälle naapurillemme
  • Työtoverimme x muistoa kunnioittaen

Muistovärssyjä

  • Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
  • On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus. On rauha, hiljaisuus.
  • Tämä varjojen maa jää kauas taa, vihdoin väsynyt levon saa.
  • Rauha olkoon tomullesi, päivän paiste muistollesi.
  • Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
  • Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät, kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
  • Murtuu elon siteet, kaikki häviää. Muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.
  • Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.
  • Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää sydämissämme ja muistoissamme.
  • Hiljaa voimat uupui, lähdön hetki läheni. Väistyi vaiva, tuli rauha, uni, kaunis, ikuinen.
  • Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän. Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen.
  • On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
  • Hetkenä illan hiljaisen, tuli luoksesi rauha ikuinen. Ei kauniimmin täältä lähteä vois, kuin unessa hiljaa nukkua pois.
  • Ovat kätesi ahkerat rauenneet ja päättyneet arkiset askareet. On hiljaisuus ja suru sanaton, mut tiedämme, sun hyvä olla on.
  • Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäks suljettiin.
  • Kun astuit illalla unten purteen, se lipui hiljaa rantaan uuteen. Näin helppo nyt on hengittää siellä ja kevyt kulkea valon tiellä.
  • Saispa jokainen lähteä näin: kauniisti, hiljaa, yllättäin. Mielessä muistot vuosien, luonto on hellä ja ihmeellinen.
  • Kuin ehtymätön virran juoksu, kuin tuntematon tuulen tie, kuin kesäyössä kielon tuoksu, se tuokionsa tuo ja vie.
  • Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
  • Ehtii iltaan elon päivät, tuli rauha sydämeen. Taivaan Isä otti vastaan matkalaisen väsyneen.
  • Sinut kohtasin päivänä nuoruuden, elin kanssasi halki vuosikymmenten. Sinä ensiksi kohtasit määränpään, minä hetkiksi vielä tänne jään, kunnes taivaan tiellä kohdataan ja yhteistä polkua jatketaan.

Runoilijoilta

  • Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. (Eino Leino)
  • Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän! (Eino Leino)
  • Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan. (Aleksis Kivi)
  • Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta. Mut kaukaa korven tummuvan yöstä, soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino)
  • Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa. (Saima Harmaja)
  • Iltavirsistä ihanin vielä ilmassa eli, tähtikukkasin syttyvin niityt hengähteli. (Saima Harmaja)
  • Pysähtyi sydämes pursi rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin. (J.H. Erkko)

Raamatusta

  • Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps. 23:1)
  • Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti. (Ps. 103:15:17)
  • Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut. (Joh. 11:25)
  • Rakkaus ei koskaan häviä. (1 Kor. 13:8)
  • Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään. (Ps. 23:2)