Hautajaisetiketti
Miten toimia hautajaisissa?
Miten valmistautua hautajaisiin, jos olet lähiomainen tai kutsun saanut vieras? Katso ohjeemme hautajaisetiketistä.
Hyvä tietää hautajaisetiketistä
Ohjeita hautajaisiin osallistuville
Monella meistä voi olla pitkäkin aika siitä, kun on viimeksi osallistunut hautajaisiin. Siksi esimerkiksi pukeutuminen, sanat arkun äärellä ja kukkatervehdyksen jättäminen voivat mietityttää. Vaikka hautajaisia järjestetään yhä useammin vain lähimpien kesken, on hyvä tuntea hautajaisiin liittyvät perinteiset tavat ja käytännöt.
Uurnanlasku on oma, erillinen tilaisuutensa, joka järjestetään yleensä aikaisintaan parin viikon kuluttua siunaus- tai jäähyväistilaisuudesta.
Hautajaisetiketti siunaustilaisuudessa?
Tule kappeliin tai kirkkoon hyvissä ajoin. Osallistujien toivotaan istuvan paikoillaan jo viittä minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Mikäli paikassa soitetaan siunauskelloja, ne alkavat soida tuolloin.
Jos arkulle laskettavat kukat ovat kääreissä, poista paperit ja muovit. Ulkovaatteet voi jättää naulakkoon tai ottaa ne mukaan penkille.
Tilaisuuden alkua odotellessa voi tervehtiä vainajan omaisia – tai esittää osanoton vasta muistotilaisuudessa. Muiden vieraiden kanssa on tapana puhua hillitysti.
Edesmenneen lähimmät omaiset istuvat oikeanpuoleiseen (takaa alttarille katsottuna) etupenkkiin ja sukulaiset heidän taakseen. Ennen oli tapana, että vasempaan etupenkkiin asettuivat edesmenneen lesken lähisukulaiset. Vasemmalle puolelle ovat perinteisesti istuneet myös vainajan ystävät ja tuttavat sekä virallisten lähetystöjen, kuten työpaikan, edustajat.
Nykyisin, kun hautajaisia vietetään usein vain lähimpien kesken tai saattoväkeä ei ole paljon, toivotaan, että osallistujat tulisivat lähelle arkkua. Oikeanpuoleinen etupenkki on kuitenkin yhä hyvä varata lähiomaisille.
Siunaustilaisuus alkaa yleensä urkurin alkusoitolla. Kukkatervehdykset lasketaan evankelis-luterilaisessa seremoniassa tätä nykyä useimmiten jo tilaisuuden alkupuolella, ennen siunausta.
Ensimmäisenä kukkatervehdyksensä vie leski tai muut läheiset omaiset, ja tämän jälkeen muut sukulaiset. Arkun sivuilla on telineet, joille kukat lasketaan. Jos tiedossa on, että irtokukkia tulee paljon, arkun luona voi olla niitä varten maljakot.
Erityisesti jos saattoväkeä on paljon, kannattaa etukäteen sopia kokoonpanoista, joilla arkun luona käydään. Esimerkiksi vainajan aikuiset lapset perheineen voivat mennä arkun luo joko erikseen perheittäin tai kaikki perheet yhtä aikaa.
Edesmenneen arkun äärellä on tapana hiljentyä hetki, sitten lukea muistovärssy tai lausua joitakin sanoja, kuten ”Kiitos Kalle kaikesta yhdessä koetusta, kaivaten Jenni”. Jos ei halua, tai pysty sanomaan mitään, voi nyökätä arkkua kohti ja sen jälkeen laskea kukat. Ennen poistumista omalle paikalle nyökätään lähiomaisille osanoton merkiksi.
Tilaisuus päättyy kanttorin soittamaan loppumusiikkiin. Mikäli arkku kannetaan ulos, tilaisuuden lopussa pappi tai suntio pyytää kantajat arkun luo. Kantajat ovat hetken hiljaa arkkuun päin, jonka jälkeen he tarttuvat kantokahvoihin tai -liinoihin. Arkun perään saattueeseen liittyvät ensin lähimmät omaiset ja sen jälkeen muut hautajaisvieraat.
Jos arkku haudataan maahan, kukin ottaa kukkansa mukaan haudalle laskettavaksi. Tarvittaessa tilaisuuden järjestäjän on hyvä kertoa muille osallistujille, miten kukkien kanssa toimitaan.
Kun arkku on laskettu hautaan tai viety autoon – tai siunaustilaisuuden päätteeksi, jos arkku jää alttarille – joku omaisista voi vielä kutsua vieraat muistotilaisuuteen. Kehotus auttaa osallistujia siirtymään tilanteesta toiseen.
Jos olet saanut kutsun hautajaisiin, muistathan ajoissa ilmoittaa kutsujalle, voitko osallistua.
Tietoa eri uskontokuntien hautajaisetiketistä Mortaali.fi-sivustolla.
Tietoa eri uskontokuntien hautajaisetiketistä Mortaali.fi-sivustolla.
Pukeutuminen hautajaisiin?
Mustat vaatteet ovat perinteinen ja yhä yleisin valinta hautajaisiin. Pukukoodi on kuitenkin vuosien varrella muuttunut vapaammaksi, sillä hautajaisia vietetään monesti vain lähimpien kesken. Tärkeintä on, että vaatteet ovat siistit ja kokonaisuus hillitty – vainajan muistoa kunnioittava.
Myös tummansininen, harmaa ja muut tummat sävyt sopivat hyvin hautajaisvaatteiksi. Lapset voivat pukeutua vapaammin. Jos vainaja on eläessään toivonut tietynlaista pukeutumista, toivetta kunnioitetaan. Lisäksi eri kulttuureissa on omat pukukoodinsa.
Etiketin mukaan naiset pukeutuvat hautajaisiin mustaan tai muuhun tummaan mekkoon, jakkupukuun tai siistiin housupukuun. Asun toivotaan olevan hillitty ja olkapäät peittävä, ja meikin luonnollinen. Sukkahousujen väri on perinteisesti musta, samoin umpikärkisten kenkien.
Miehet pukeutuvat etiketin mukaan tummaan pukuun (musta, tummansininen tai tummanharmaa), valkoiseen kauluspaitaan ja taskuliinaan sekä mustaan tai muuhun tummaan solmioon. Mustat kengät ja sukat täydentävät kokonaisuuden.
Päällysvaatteet ovat etiketin mukaan tummia, mutta nykyään kenenkään ei odoteta hankkivan hautajaisia varten erillistä takkia. Sama tumman sävyn suositus koskee asusteita, kuten kaulahuivia, päähinettä ja käsineitä. Poikkeuksena on valkoinen kaulahuivi, jota lähiomaiset ja arkunkantajat voivat käyttää kylmällä säällä etiketin mukaisesti.
Tietoa eri uskontokuntien hautajaisetiketistä löydät Mortaali.fi-sivustolta.
Yksi ruusu vai kukkalaite?
Kukat ovat tapa hyvästellä läheinen viimeiselle matkalleen, ja kukilla voi olla hyvin suuri merkitys antajalleen. Vaikka yhdellä kukalla muistaminen on yleistynyt, haluaa yhä moni muistaa rakkaitaan suruvihkolla, -kimpulla tai seppeleellä.
Kun vainaja tuhkataan, nousee usein kysymys kukkien kohtalosta siunaustilaisuuden jälkeen. Kirkot ja kappelit eivät pääsääntöisesti säilytä kukkia siunaus- tai jäähyväistilaisuuden jälkeen. Mikäli omaiset eivät ota kukkia mukaansa, ne yleensä hävitetään.
Jos vainajan tuleva hauta on siunauspaikan lähellä, voivat omaiset viedä kukat haudalle tai tilata niille kuljetuksen. Joidenkin kappeleiden lähellä on muistelupaikka, johon kukkia voi jättää. Mutta myös muistotilaisuuteen voi ottaa kukkia mukaan.
Mikäli vainajan toiveena oli, että kukin tuo vain yhden kukan, on tästä hyvä mainita vieraille heitä kutsuttaessa. Voidaan myös sopia, että saattoväki laskee irtokukat arkun luo maljakkoon. Siitä ne on mahdollista ottaa mukaan muistotilaisuuteen ja laittaa siellä maljakkoon.
Hautauspalvelu Kaihon kautta saatte tilattua mieleiset kukat läheisenne muistamiseksi.
Arkun kantaminen
Arkunkantajia tarvitaan aina, kun arkku haudataan maahan. Yleensä kantajia on kuusi, mutta kahdeksan voi olla tarpeen, jos vainaja on erityisen painava. Myös naiset voivat toimia kantajina. Jos omasta saattoväestä ei löydy riittävästi kantajia, Hautauspalvelu Kaiho voi auttaa.
Mikäli siunaustilaisuus järjestetään kirkossa ja vainaja tuhkataan, omaiset voivat silloinkin halutessaan kantaa arkun ulos autoon. Tällöin arkkuun suositellaan kantokahvoja. Siirtäminen voidaan myös jättää hautauskuljetuksen tehtäväksi, jolloin omaiset eivät ole paikalla.
Kantajien järjestys on hyvä sopia etukäteen. Vainajan pää on alttaria lähempänä; se on painavampi arkun puoli. Arkku kannetaan aina jalat edellä ulos. Perinteisesti vainajalle läheisin henkilö on asettunut kantajaksi vainajan pään vasemmalle (sydämen) puolelle. Käytännössä tärkeämpää on sijoittaa vahvimmat kantajat arkun pääpuolelle. Kokemattomalle keskipaikka on helpoin.
Suntio tai vahtimestari ohjaa kantajia. Kaikki vaiheet tehdään rauhallisesti ja arvokkaasti, ilman kiirehtimistä.
Ennen arkunkantoon ryhtymistä kantajat hiljentyvät hetkeksi arkun äärellä. Sen jälkeen he tarttuvat arkun kahvoihin tai asettelevat kantoliinat vahtimestarin avustamana.
Kantoliina vedetään selän takaa ulomman olkapään (ei niskalle) yli niin, että liinan pää tulee etupuolelle. Polvia notkistetaan, ja ulommalla kädellä otetaan tukeva ote liinasta. Arkun puoleinen käsi on suorana ja sekin tarttuu liinaan arkun kannen korkeudelta. Liinan avulla arkun paino jakautuu tasaisesti keholle.
Kun liinat ovat paikoillaan ja suntio antaa merkin, kantajat suoristavat itsensä, jolloin arkku nousee. Arkku kannetaan rauhallisesti ulos, mahdollisimman suorana, ja nostetaan saattokärrylle. Pitkällä matkalla arkku voidaan kuljettaa ruumisautolla haudalle.
Arkku lasketaan hautaan niin, että vainajan pää tulee haudalle tulevan hautakiven puoleiseen päätyyn. Liina työnnetään pois olkapäältä ja käännytään kohti arkkua. Vapautuneella kädellä otetaan liinasta kiinni arkkua lähellä olevan käden ala- tai yläpuolelta. Kun kaikki ovat valmiita, liinoja höllätään hitaasti, jotta arkku saadaan laskettua rauhallisesti hautaan.
Kun arkku on haudan pohjalla, toisen puolen kantajat irrottavat otteensa liinoista, jolloin vastapuolen kantajat voivat vetää liinat ylös. On hyvä sopia etukäteen, kumman puolen kantajat irrottavat otteensa liinoista.
Lopuksi kantajat vielä ottavat päähineensä pois päästä, kunnioittavat vainajaa hetken hiljaisuudella ja kääntyvät sitten saattoväkeen päin ja nyökkäävät heille. Kunniatehtävä on siten suoritettu.
Milloin suruliputus tehdään?
Kun henkilö kuolee, on tapana suruliputuksella osoittaa kunnioitusta edesmennyttä kohtaan. Samalla suruliputus kertoo ulkopuolisille taloa kohdanneesta menetyksestä.
Suruliputus voidaan tehdä kahtena päivänä: ensinnäkin kuolinpäivänä tai kun tieto kuolemasta saadaan, ja toiseksi hautajaispäivänä. Liputuksessa noudatetaan tavanomaisia liputusaikoja. Jos liputus kuolinpäivänä jäisi lyhyeksi, voi sen tehdä sitä seuraavana päivänä. Pakko ei ole liputtaa sekä kuolin- että hautajaispäivänä.
Seurakunnat liputtavat omien käytäntöjensä mukaan siunaus- ja muistotilaisuuksien yhteydessä.
Kuolinpäivän liputuksessa Suomen lippu on niin sanotusti puolitangossa. Ensin lippu vedetään rauhallisesti ylös salkoon. Sitten se lasketaan kolmanneksen tangon mittaa alas niin, että lipun alareuna asettuu salon puoliväliin. Liputuksen päättyessä lippu nostetaan ensin ylös, ja vasta sen jälkeen lippu lasketaan alas.
Hautajaispäivän liputus eroaa kuolinpäivän liputuksesta: lippu on puolitangossa siunaus- tai jäähyväistilaisuuden ajan, mutta sen jälkeen se nostetaan ylös salkoon loppupäiväksi. Näin osoitetaan kunniaa vainajalle.
Mitä uurnanlaskussa tapahtuu?
Uurna on tapana laskea hautaan parin kuukauden sisällä hautajaisista. Useimmiten uurnanlaskussa ovat läsnä vainajan lähimmät omaiset.
Aika uurnanlaskulle voidaan sopia seurakunnan kanssa samalla, kun varataan aika siunaustilaisuudelle ja/tai tuhkaus. Ajan voi sopia myös myöhemmin; kuitenkin niin, että hautaus tapahtuu vuoden sisällä tuhkauksesta. Hautaustoimisto Kaihon palveluun kuuluu varausten tekeminen.
Uurnan kuljetus krematoriolta hautausmaalle hoituu yleensä saman seurakunnan sisällä, jolloin omaisten ei tarvitse huolehtia asiasta. Jos uurnanlasku tapahtuu eri paikkakunnalla kuin tuhkaus, omaiset useimmiten tuovat itse uurnan haudalle. Sille on myös mahdollista tilata hautaustoimiston kautta kuljetus.
Uurnanlaskutilaisuudessa on läsnä kappelin vahtimestari. Uurnassa on pitkät narut, joilla se lasketaan seurakunnan etukäteen kaivamaan syvään kuoppaan. Uurnan koristeeksi voi halutessaan laittaa kukan tai tilata esimerkiksi pienen kranssin. Vahtimestari ohjeistaa kuopan peittämisestä; käytäntö vaihtelee hautausmaittain.
Osallistujat voivat tilaisuudessa laulaa tai rukoilla, sanoa muutaman sanan, lausua runon – tai olla vain hiljaa. Haudalle voi koristeeksi jättää kukkia ja esimerkiksi talvella lyhtykynttilän.
Tilaisuus kestää noin vartin. Sen jälkeen voi vaikkapa kahvitella osallistujien kesken.