Hautapaikka
Minne haudataan?
Hautaustavan ja -paikan valinta ovat olennaisia kysymyksiä hautajaisia järjestettäessä. Tälle sivulle on koottu tietoa arkkuhautauksesta ja tuhkauksesta sekä erilaisista hautapaikoista.
Hautapaikan valinta
Hautaus arkussa, uurnassa tai sirottelu
Hautajaisia järjestettäessä päätetään myös hautapaikasta. Useimmiten vainaja haudataan hautausmaalle joko arkussa tai uurnassa. Vaihtoehtoisesti tuhkat voidaan haudata hautausmaalla muistolehtoon tai sirotella tietylle alueelle.
Lisäksi tuhkat on mahdollista haudata uurnassa tai sirotella ne esimerkiksi omalle tontille tai mereen, kun lupa-asiat ovat kunnossa. Hautauspalvelu Kaiho neuvoo näissä kysymyksissä.
Alta löydät lisätietoa eri vaihtoehdoista:
Arkkuhautaus vai tuhkaus?
”Miten läheisenne toivoi tulevansa haudatuksi?”, on ensimmäisiä kysymyksiä, joita hautaustoimistossa esitetään omaisille. Uskonnollinen vakaumus voi ohjata valintaa arkkuhautauksen ja tuhkauksen (ennen puhuttiin polttohautauksesta) välillä. Arkku on Suomessa pakollinen – hautaustavasta riippumatta.
Usein perheillä voi olla niin sanottu sukuhauta, johon vainaja halutaan haudattavan. Seurakunnan hautatoimistosta varmistetaan, että hautaan mahtuu – erityisesti kun kyse on arkkuhautauksesta – ja että vainajan saa haudata kyseiseen hautaan eli hautaoikeus toteutuu.
Uusia arkkuhautoja ei ole saatavilla kaikilla hautausmailla.
Arkkuhautauksessa tarvitaan yleensä kuusi kantajaa. Mikäli vainaja on suurikokoinen, voi kahdeksan kantajaa olla tarpeen. Myös naiset toimivat nykyisin arkunkantajina.
Mikäli omasta takaa ei löydy riittävästi kantajia, Hautauspalvelu Kaihon kautta voidaan järjestää tarvittava määrä.
Tuhkaus tarjoaa enemmän mahdollisuuksia hautauksen suhteen. Tuhkat voidaan haudata tai sirotella hautausmaalle, mereen, järveen tai maalle – vesialueen tai maanomistajan luvalla. Tuhkaa ei Suomessa saa jakaa eli kaikki tuhkat on haudattava yhteen paikkaan.
Joskus omaisilla ei ole tietoa, miten heidän läheisensä olisi halunnut tulla haudatuksi. Sen vuoksi suosittelemme, että varsinkin iäkkäät ihmiset tekisivät vapaamuotoisen hautaustahdon ohjeeksi omaisilleen. Hautaustahtoni-vihkosen saa maksutta hakea Hautauspalvelu Kaihosta.
Kenellä on hautaoikeus?
Hautaoikeudella tarkoitetaan oikeutta tulla haudatuksi tiettyyn hautausmaahan tai hautaan. Jokaisella meistä on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa evankelis-luterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän ylläpitämälle hautausmaalle.
Kysymys hautaoikeudesta nousee esille erityisesti vanhojen ns. sukuhautojen kohdalla. Oikeus tulla haudatuksi vanhaan hautaan on ensiksi siihen haudatun vainajan sukulaisilla suoraan alenevassa ja ylenevässä polvessa. Eli, hautaan saa haudata ensiksi kuolleen vainajat lapset, lapsenlapset, vanhemmat ja isovanhemmat – sekä heidän aviopuolisonsa. Edellyttäen, että haudassa on tilaa.
Mikäli suoraan alenevassa tai ylenevässä polvessa sukulaisia ei enää ole (tai hautaoikeuden haltijan suostumuksella), hautaan voidaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, ja näiden kaikkien aviopuolisot. Uuden kirkkolain mukaan 1.7.2023 jälkeen luovutetun haudan osalta hautaoikeus koskee myös avopuolisoa.
Seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautatoimisto vastaa kysymyksiin hautaoikeudesta. Jos vainajalla ei ole oikeutta tiettyyn hautaan, voidaan joutua pyytämään kirjallisia lupia niiltä henkilöiltä, joilla on oikeus kyseiseen hautaan.
Hautaoikeuden haltija on usein vainajan leski tai perillinen. Hän toimii yhteyshenkilönä seurakuntaan päin hautaa ja sen muistomerkkiä koskevissa asioissa. Lisäksi hän vastaa siitä, että hauta ei jää hoitamattomaksi.
Minne vainajan saa haudata?
Vainajan saa haudata arkussa seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle ja tuhkattuna myös muualle.
Vainajalla on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalle, vaikkei hän olisi ollut seurakunnan jäsen. Hautausmailta löytyy nykyisin myös tunnuksettomia hauta-alueita.
On myös mahdollista tulla haudatuksi kotikuntansa ulkopuoliselle hautausmaalle, esimerkiksi synnyinpaikkakunnalle. Tällöin asiasta on sovittava kyseisen seurakunnan kanssa. Mikäli toiveissa on tietty hauta, kuten suvun omistuksessa oleva hauta, on varmistettava hautaoikeus, eli vainajan oikeus tulla haudatuksi kyseiseen hautaan.
Oma kysymyksensä on, mahtuuko hautaan, jos kyse on arkussa hautaamisesta. Arkkuhaudoissa koskemattomuusaika on 20–30 vuotta, hautausmaasta riippuen. Samassa hautapaikassa voi kuitenkin olla vapaa hautasija käytettävissä, jos edellinen arkku on haudattu syvemmälle.
Arkkuhautoihin saa haudata myös uurnia. Seurakuntien hautatoimistot vastaavat kysymyksiin hautaoikeudesta ja siitä, onko tietyssä haudassa tilaa uudelle arkulle tai uurnalle.
Etukäteen ei voi varata hautaa itselleen tai läheiselleen. Sen sijaan voi ja kannattaa kertoa läheisilleen, miten ja minne toivoo tulevansa haudatuksi.
Tuhkaus tarjoaa lisää mahdollisuuksia hautapaikkojen suhteen, eli hautausmaiden ulkopuolella.
Aluehallintovirasto voi hakemuksesta myöntää luvan yksityisen haudan perustamiseen tietylle vainajalle, erityisestä syystä.
Minne tuhkat saa haudata tai sirotella?
Tuhkat saa haudata tai sirotella muuallekin kuin seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle, kunhan lupa-asiat ovat kunnossa.
Hautausmailla on yksityisten uurnahautojen lisäksi muistolehtoja ja sirottelualueita. Usein näillä paikoilla on yhteinen muistomerkki, johon voi hankkia nimilaatan vainajan muistoksi.
Uurnaa noudettaessa pitää krematoriolle ilmoittaa tuhkan tuleva sijoituspaikka. Krematoriot pitävät yllä rekisteriä tuhkan sijoitustavasta ja -paikasta.
Suomessa ei ole lupa jakaa tuhkaa, eli kaikki tuhka on haudattava tai siroteltava yhteen paikkaan.
Tuhkat saa haudata tai sirotella esimerkiksi mökille, kunhan tästä on esittää krematoriolle kirjallinen lupa. Lupaan vaaditaan kiinteistötunnus, omistajan yhteystiedot ja allekirjoitus.
Jos haluaisi laittaa omalle pihalleen muistomerkin, kuten kiveen nimilaatan, asia mutkistuu. Muistomerkki tekisi paikasta yksityisen haudan, ja siihen tarvitaan aluehallintoviraston lupa. Yksityinen hauta rajoittaa paikan maankäyttöä pitkäksi aikaa eteenpäin.
Järven tai meren ääressä sijaitsevilla kaupungeilla voi olla tietty paikka, jossa vesistöhautaus on sallittu ilman erillistä lupaa. Monilla järvialueilla vesialueen osuuskunta vastaa luvista.
Metsään sirottelu tai hautaaminen vaatii sekin luvan maanomistajalta. Metsähallitus antaa hakemusta vastaan suostumuksensa hallinnassaan olevilla alueilla etupäässä sirotteluun, ei hautaamiseen.
Tuhkat veteen – vesistöhautaus
Vesistöhautauksesta puhutaan, kun vainajan tuhkat sirotellaan tai upotetaan uurnassa veteen. Upotusta varten valmistettu uurna vajoaa hitaasti vedessä ja hajoaa sitten pohjassa.
Hautauspalvelu Kaihon valikoimassa on sekä upotukseen että sirotteluun soveltuvia uurnia.
Minne tahansa meren äärellä tai järvellä tuhkia ei saa laskea: tarvitaan yleinen luvallinen paikka tai erillinen lupa vesialueen haltijalta, kuten vesiosakaskunnalta. Yleisillä paikoilla rannalla vain sirottelu voi olla sallittu.
Pääkaupunkiseudulla merihautaus on sallittu – ilman erillistä lupaa – Helsingissä Abrahamin luodon ja Espoossa Käärmesaaren tuntumassa. Näihin paikkoihin tarvitaan venekyyti. Pääsääntöisesti merihautauksia tehdään toukokuusta syyskuuhun. Autamme tarvittaessa palveluntarjoajan löytämisessä.
Monet kaupungit ovat osoittaneet rannoiltaan sirottelupaikkoja. Myös pääkaupunkiseudulle on tulossa jalkaisin saavutettava sirottelupaikka: Helsinki alkaa syksyllä 2025 suunnitella esteetöntä sirottelupaikkaa Vanhankaupunginkosken lähelle.
Jos vesistöhautaus tehdään kaukana rannasta, voi veteen laskea kukkaseppeleen tai vaikkapa kukan terälehtiä. Tilaisuudessa voidaan soittaa musiikkia ja lausua esimerkiksi runo tai muuten muistella läheistä. Rannalle ei saa jättää kukkia, kynttilöitä tai muita muistoesineitä.
Mereen haudatuille on Espoossa, Gräsan hautausmaalla, metallisia ristejä, joihin on mahdollista saada muistolaatta espoolaisvainajan muistoksi.